Sain Ilojen koulua käydä

minä lapsonen huoleton.

Oli ohjaaja Nuoruus huima,

olin raisu ja vallaton.

Siks taivainen Opettajani

minut tuskien kouluun pani.

 

Olen luokalla alimmalla,

kai läksyt helppoja lie,

mutta vielä on luokkaa monta,

yhä nousee tuskien tie.

Opin sentään kyynelin haikein:

on kouluista paras myös vaikein.

 

On opettajia vain kaksi.

Nimi toisen Rakkaus.

On äänessään sointu syvä

ja katseessaan kirkkaus.

Hän hellästi tietäni johtaa,

ei väisty, kun kärsimys kohtaa.

 

On toinen nimeltä Tuska,

mies ankarakatseinen,

mutta rakkaus, niin minä tunnen,

myös asuu mielessä sen.

Siks nöyränä tahdon olla

hänen seistessään vartiolla.

 

He sanovat, että kerran

voin päästä koulustain,

minut Tuska iäksi jättää,

jää luokseni Rakkaus vain.

Minä riemuiten silloin lähden,

Isä, kiittäin Sua tuskien tähden!