Naisen käsi, pieni,hellä,keveä. Silti se jätti pysyvän jäljen.
Se tuntuu kivun sekaisena kaipuuna.Tulee uniin ja unelmiin.
Mitä lujemmin yritän torjua sen itsepintaisempi sen muisto on.
Se on kuin kaunis kolibri joka hetken on ilmassa paikoillaan imee ravintoa jostain syvältä kauniin kukan keskuksesta ja sitten katoaa hetkessä. Joskus mietin oliko se edes totta?
Nyt on vain muistot ja haaveet jotka kietoutuvat ympärilleni tiukemmin kuin koskaan.
Mutta naisen kädet niitä minä rakastan.